Sisäkiikkuja

Huom. Tekstissä kirjoitetut asiat edustavat vain ja ainoastaan allekirjoittaneen ajatuksia ja mielipiteitä. Niitä ei saa liittää blogin muihin kirjoittajiin.
-Lauha

Olen karttanut Joensuun sisäkiipeilyä jo hetken aikaa. Syynä tähän on kiipeilyn surkeat puitteet. Joensuusta löytyy yksi boulderpaikka, joka on kyhätty squash-halliin. Sen ylläpito on täysin paikallisen seuran ja kiipeilijöiden vastuulla, vaikka itse keivi sijaitsee kuntoiluyrityksen tiloissa ja sitä myötä tuottaa yritykselle rahaa. Miusta se ei mene oikein. Eikä keivi itsessään kiinnosta paljoa. Ehkä 10-15 vuotta sitten se oli vielä motivoiva mesta, mutta olisihan tässä välissä voinut vaikka tehdä profiilimuutoksia tai edes hutkia maalia seinille. Noin 60 neliön kiipeilykopin pitäisi elää paljon enemmän.

Toki onhan täällä köysimahdollisuuksiakin, mutta seinille pääseminen on taas haasteellista johtuen niiden sijoittumisesta liikuntasalin tai -paikan laidalle. Kun tilassa on muuta käyttöä niin eipä sinne pääse kiikuille.

Joskus kuitenkin viekkarit kasvaa liian isoiksi, jolloin joutuu nöyrtymään nahjuiseen keiviin. Silloinkin sitä plaraa läpi köysimestojen vapaat ajat, joita ei yleensä ole edes puoli-fiksuun ajankohtaan. Nyt tällä viikolla, leikkisästi ilmaistuna "seinä tuli eteen". Yksinkertaisesti oli vaan pakko päästä roikkumaan jonnekin ja muovi taisi olla ainut vaihtoehto.

Jäsen MT keikkuu "varastohänkillä".

Mie olen joskus miettinyt, että ihmiset voitaisiin jakaa karkeasti kolmeen osaan kiipeilyn näkökulmasta. Yksi osa ihmisistä ei kiipeä ollenkaan, niitä ei kiinnosta. Sitten taas toisesta ääripäästä löytyy se porukka joka on enemmän seinällä kuin lattialla. Näille kiipeily on intohimo, johon löytyy ääretön sisäinen palo. Ja ne on myös ne, jotka pystyvät tekemään täysimittaisen treenin kahden neliön seinällä kuudella otteella. Viikosta toiseen.

Suurinta osaa näyttelevät ihmiset jotka käyvät kiipeämässä silloin tällöin. Tai ne, jotka haaveilevat lajista. Kun se äärettömän vahvalla palolla varustettu jamppa lähtee treenaa, se pärjää vaikkapa Joensuun squash-kopissa. Mutta kun tämä sunnuntaikiipeilijä menee sinne koppiin, niin sillä lyö pää ihan tyhjää. Ei se palvele lajiin tutustujia yhtään mitenkään.

Toivottavasti Joensuu saa uuden kiipeilyhallin tavalla tai toisella ja mielellään mahdollisimman pian. Tämä kaupunki, ja erityisesti valtaosa kiipeilijöistä, kaipaa sitä kipeästi. Sitä ennen, onneksi Kuopiosta löytyy Suomen mittakaavassa kiipeilyhallieliittiä. Voema, mesta johon ei ole kertaakaan ketuttanut mennä kiipeää.

Allekirjoittanut apinoi ja nauttii leppoisasta tunnelmasta Kuopion Voemalla. Kuva: Dru.