Kesäaikaan allekirjoittaneella jää kiipeilyt vähiin, lähes nollaan. Vaikka jokaisesta reissusta kirjoittaisi jotain, niin eipä blogi päivittyisi tämän tiuhempaan. Ehdottomasti suurin syy tähän on pörriäiset. Miun on hankala keksiä enää epämiellyttävämpää juttua luonnosta kuin ympärillä pörräävät itikat, paarmat, kärpäset, ynnä muut lintua pienemmät lentävät oliot. Monet kerrat tulee kesällä mieleen talven viileys ja rauhallisuus. Kiipeilevän kollegan, jäsen A:n kanssa talvea ja hakkuhommia tulee pähkäilyä aina lisääntyvässä määrin mitä lähemmäksi syksy vaan tulee.
Mutta onneksi sitä tulee käytyä kesälläkin kalliolla tunnustelemassa kylmää kiveä. Ja jokainen kerta muistaa kiipeilyn positiiviset puolet, mukavaa muuvittelua, varmistusten sommittelua, ulkoilmaa ja hyvää seuraa.
Harvinaista on myös se, että jopa saman viikon aikana saatiin kaksi eri reissua korkean kiven äärelle. Lähikaltsille Notkoon ja kauemmaksi Kustavin Isoniittuun. Molemmista paikoista löytyi muutama rento linja matalalla greidillä. Trädivetoja vielä. Se on sanoinkuvaamattoman upea fiilis kiivetä helppoa ja miellyttävää linjaa ja sommitella kamoja koloihin matkan varrella. Kertaakaan ei tarvinnut henkistä hymyä pyyhkiä pois mielestä vaan reiteistä sai helposti "tätä lisää" fiiliksen.
 |
| Montaakaan noita ei vielä ole, mutta pärjää niillä jo ainakin omilla kaltseilla. |
 |
| Ylpeä isi katteli alhaalta muksun suoritusta. |
 |
| Kustavi playground. |
 |
| Perusleiri. |
 |
| Mitäs junttasin kiilan niin tiukkaan. Ite saan irroitella tekeleeni. (Kuva: Dru) |
 |
| (Kuva: Dru) |
