Tällä hetkellä eletään juuri niitä hetkiä jotka tuovat kaikille hakkuilijoille erittäin kaksijakoisia tunnelmia. Kausi on jo lähellä, mutta silti vielä kaukana.
Lupaus talvesta nostaa fiilikset korkealle. Säätiedotuksien tulkinta on jo alkanut ja tutkan alla olevat paikkakunnat ovat kaikkea Nordkapin Helsingin väliltä. Edellisten kausien kuvia plarataan katsoen miltä mestat ovat näyttäneet vuosi tai viisi sitten samoilla päivämäärillä. Ulkoilmassa on tunnettavissa jo pohjoistuulen tuoma pikantti kirpeä tuoksu. Jokainen tuntee sen.
Kämmenet alkavat hikoilla kun miettii, että milloin saa ottaa kamat esille ja jiirata ne täydelliseen kuntoon kauden aloitusta varten. Mahdollisten investointien vuoksi nettikauppojen hittimäärät kasvavat eksponentiaalisesti ja suurin piirtein kaikki vähänkään jäätä käsittelevät blogit on luettu puhki. Kuka on se eka, joka pääsee hehkuttamaan aloituksesta suomeksi.
 |
| Hyvä etten hakkua lyönyt ikkunaan kun oli jäässä. |
Sitten tulee se aamu kun elohopea on laskenut sinisten numeroiden viereen. Se ensimmäinen aamu pitkään aikaan. Askel on otettu taas lähemmäksi. Tuntuu ettei pieni pää enää pysty pitämään asioita tärkeysjärjestyksessä ja se ensimmäinen svingi on vielä liian kaukana. Äly lähtee.
Kohta otan kamat esille. Kohta pakkaan reppua. Kohta suunnataan kohti pohjoista. Kohta on niin märkää ja kurjaa ettei siitä voi kuin vaan nauttia. Ihan kohta.
 |
| Korouoma. Jaska Jokunen, toukokuu 2015. |
Korouoma countdown: 49 päivää.