The Vuonokokit Korouomassa.

Pääsimme Jäsen AP:n kanssa viime viikolla reissuun ja kohteeksi yllättäen valittiin Korouoma. Pidennetty viikonloppu talvisen arskartelun merkeissä ei ole ollenkaan huono suunnitelma ja jos samaan reissuun saadaan vielä mahdutettua hyvää ruokaa sekä jääkiipeilyä, niin perfecto! Reissun lähtö aamuna itselläni oli vielä monta asiaa hoidettavana ja lopuksi saatettava tyttäreni mummolaan hoitoon. Iso kiitos rouvalle ja molempien vanhemmille, että reissut ovat mahdollisia, näin koti-isällekin.

Viimeaikaisten pakkasten kyttääminen alkoi jo sisälläkin aiheuttamaan vilunväristyksiä. Mutta kuinka ollakkaan, reissun kynnyksellä pakkanen laski miellyttävään muutamaan pakkasasteeseen. Viimehetken pakkauksissa voi rinkasta huoletta heittää pois fleecehousua ja tuheroita, eikä vielä tule pelkoa fyysisestä jäätymisestä.

Matkalla tosin auton mittari näytti jäätäviä pakkaslukemia. Emme uskaltaneet pysähtyä tutkailemaan tilannetta. Luulemme, että pakkaslukemalle oli ihan järkevä selitys, kuten esimerkiksi Kainuun korven ja radiokanavan letaali yhteisvaikutus.

Illan pimeydessä pääsimme lopulta Saukkovaaran parkkipaikalle ja tarkkaan harkitun säätämisen jälkeen reissuauton ovet napsahtivat lukkoon. Otsalamppujen välkkeessä ja painovoiman auttamana kanjoniin alkoi laskeutua pari sataa kiloa marinoimatonta lihasta ja siihen verrattavia ainesosia.

Varoitus! Jatkossa tekstissä saattaa esiintyä sensuroimattomia kuvia Vuonokokkien loihtimista antimista ja epämääräisestä elosta talvisessa Etelä-Lapissa. Kyseessä on kuitenkin kiipeilyaiheinen blogi, kaikilla mausteilla ja lieveilmiöillä.




Jo heti ensimmäisenä aamuna reissun salainen aseemme näytti kyntensä. Turhaan ei Jäsen AP ehdottanut reissuun mukaan muurikkaa. Itse ajattelin vain hetken, että painavahan se on ja vaatteetkin alkavat haista savulle, Yök! Kuitenkaan sen enempää miettimättä ja hyvän ruuan ystävänä syntyi helppo päätös, että tuo pitää kokeilla!

Posioburger

Ravintola tasoinen aamiaishampurilainen valmistui kuin itsestään tulikuumalla muurikkapannulla.









Ensimmäinen päivä alkoi jo valjeta ja ajattelimme suunnata ensin Revontulelle, jotta samalla näkisimme, että mitä kaikkea matkalle on muodostunut. Itse Revontuli on ainakin viime talveen verraten laimeassa kunnossa.

Kommeeta

Pää koipien välissä Revontulella. Kuva AP

Herkkua!

Revontulelta lähdettyämme menimme Jaska-Jokuselle. Siellä Jäsen AP naputteli mukavan varmasti lisää varmuutta liidiinsä ja leppoisa kiipeilypäivä oli mainio. Iltapalaksi söimme reilun kilon makkaraperunoita kaikilla mausteilla ja lisätäytteillä. Eipä tullut yöllä nälkä. Vuonokokit on harvoin yöllä nälkään herännyt ja onhan tässä jo tullut useammat kohtuulliset eväät askarreltua, niin Norjan tuulisissa vuonoissa kuin Pohjois-Suomen paukkupakkasissa.

Tyynyliinani

Reissu etenee kuin siivillä ja hyvien yöunien sekä maittavien aamupala hampurilaisten jälkeen on hyvä aloittaa päivä Ruskealla virralla. Herkkään hapotti jo heti alussa, mutta siitä ne paikat aukesi hiljakseen. Luulisi, että edellisen illan eväillä olisi Herra Laktaatti pysynyt poissa, mutta ei. Onneksi se ei jäänyt asumaankaan ja homma eteni.

Lumesta ei ollut puutetta viimepäivien sateiden ansiosta

Aamuhämärissä liikkeellä. Kuva AP

Ruskean jälkeen lähdimme taas Jaskalle. Jäsen AP runttasi edelleen menemään hakien liidivarmuutta ja hyvältähän se meno alkoi näyttämään ja kuulemma myös tuntumaan.

Jäsen AP poraamassa Jaskalla

Mordor?

Kestää kestää..

Toisen kiipeilypäivän jälkeen ukot ja etenkin varusteet alkoivat olla jo ns. ankkajäässä. Kuoritakki seisoi yksinään laavun nurkassa ja slingit olivat kuin vaijeria. Vaikka pikku pakkanen piti, niin putouksilla märkää riittää, mutta se ei tullut kyllä yllätyksenä. Minimaalisen kamahuollon jälkeen oli taas iltapalan aika. Iltapala oli suunnitellusti hivenen kevyempi kuin edelisenä iltana. Naudan sisäfilepihvejä, cheddartikkuja, paneroituja sipulirenkaita sekä chili-juustopalloja. Minttukaakaota ja tietysti oluet pihvin kanssa. Ilta meni muuten talvireissulle tyypillisen turaamisen merkeissä

Ei ollut kasvisvaihtoehtoa valitettavasti tarjolla.

Mediumia tilattu

Kanjonilaavun hostel

Karjalalippis jäi autoon.

Kosteudenpoistoa kengistä kuumalla vesipullolla

Master Chef Korouoma

Sunnuntai koittaa ja aamusta käytiin vielä loppu lämmin hakemassa Ruskeelta. Keli oli mainio, fiilis hyvä ja linja mukavan vaihteleva. Harmitti, kun monesti on tuntunut juuri viimeisenä aamuna, että nyt alkaa kiipeily hiljakseen kulkea, niin poishan se on jo lähdettävä. Taas takana on yksi onnistunut reissu lisää ja hommasta jäi hyvä maku. Kuvat puhukoot puolesta. Tällä reissulla ei tullut onneksi epätoivoa kamojen suhteen, mutta se on varma, et ukko tarttee reeniä! Kotijäät, here i come. 

Pakollinen sivukuva Ruskealta virralta

Onneksi on ohuet vaijerit, koska ne suoristuu jäisenäkin helposti

Ruskea virta komeudessaan

Viimeinen kerta ku tältä kirpparilta pöydän hankin..

Lähtömakkarat vielä ettei tule ylämäessä nälkä

Ei muuten levinnyt ylämäessä, ihme!