Jääkauden avaus Korolla

Mies täynnä puhdasta kasiaata, bongasi blogimme jostain. Himputti. Joutuu siis kirjailemaan tekstiä. ;)

En tiedä voiko toista kertaa vielä perinteeksi sanoa. Mikäli voisi, aloittaisin tarinaa perinteisestä hakkukauden avauksesta pohjoisen Posion Korouomassa. Vuosi sitten käytiin jäsen A:n kanssa kärvistelemässä märässä kelissä putouksilla. Tuloksena tuolloin oli märkiä nousuja, hyvää fiilistä ja yksi lumen painosta rikkoutunut teltta.

Menomatkaa. Kuva: Lauha

Tälläkään kerralla ei kova jää ollut ongelma. Putoukset tiputtelivat vettä sieltä täältä ja Mammuttikin sivuutettiin täysin koskelta kuulostavan uoman vuoksi. Lämpötila oli nippa nappa miinuksilla eikä säätiedotukset luvanneet yhtään parempaa keliä reissupäiville.

Kyllä jos kotosallakin näyttäisi tältä, niin hymy olisi herkässä. Kuva: Lauha

Suht äkäsen näköisiä hampaita. Kuva: Lauha

Jää, kivi, kuura, pakkanen... Kuva: Lauha

Hakut kerkesivät olla kesäunilla melkein yhdeksän kuukautta joten uskaltaa ehkä sanoa että varovainen startti oli paikallaan. Muistuisi taas mieleen, että miltä kuokat tuntuvat ja miltä jäällä eteneminen tarkoittaa. Tuntumaa siis lähdettiin hakemaan ja sitä tuntumaa kyllä saatiin.

Reissun ystävänä toimi vanha tuttu Jaska Jokunen. En osaa sanoa arvostetaanko putousta miten paljon pro-piireissä, mutta ainakin allekirjoittaneelle sen luomat loivat linjat ovat herkkua. Leppoisaa fiilistelyä ja rauhallista tatsin hakemista. Parasta antia tarjosivat kuitenkin linjat, joita viime kaudella kauhistellen kakkostelin. Ne linjat nimittäin menivät nyt jopa liian helposti. Suupielet korvissa verkkaisesti naputellen kohti korkeuksia.

Allekirjoittanut naputtelee ylöspäin jäsen MT:n tiukassa valmennuksessa. Kuva: jäsen MT

Jäsen A taas tempaisi hienon sulan hattuunsa. Kuva: Lauha

Yksinäinen kiipeilijä topissa puuta etsii. Kuva: Lauha

Saimme mökin muutamaksi päiväksi. Uskoisin että päivän aikana vedellä kyllästettyjen kamojen kanssa olisi ollut hienoisesti nalkissa seuraavana aamuna ulkoyön jälkeen. Alun perin nössöilyksi ajattelemani mökki osoittautui parhaimmaksi ratkaisuksi majoittumiseen. Plussa puolena vielä se, että se oli varmasti lähin asumus, mitä parkkipaikalta katsottuna oli.

Tulopäivän eväkset. Ei paljon jaksanut alkaa kokkailemaan. Kuva: jäsen A

Toisen kiipeilypäivän jälkeistä kamahuoltoa ja -kuivausta. Kuva: jäsen MT

Että tämä kirjoitus pysyisi "mentiin sinne, kiivettiin sitä" tyyppisenä tuotoksena, niin annetaan kuvien puhua puolestaan. Itsehän otin pataan Korouomareissuille ominaiseen ja tuttuun tapaan, mutta tällä kertaa se oli jotenkin erilaista. Pakit eivät johtuneet siitä perinteisestä pääjumista (täysin), vaan ongelmia aiheutti enemmänkin kokemattomalle uusi jäälaatu.

Ruskean haamu suojaa teitä, rohkelikot ja rohkelittaret. Kuva: jäsen A

Jäsen A ja linja Ruskealla. Kuva: jäsen MT

Herra näyttää osaamistaan ja kylmäpäisyyttään. Pitkään se aprikoi, haeskeli sopivaa linjaa ja sen löydettyään naputteli ylös. How simple is that? Kuva: jäsen MT

Mie kävin kurkkaamassa tuosta reittiä, mutta pakitin pois "vieraan" jään luota. Kuva: jäsen A

Taidetta ja tarkkaa varmistamista. Kuva: jäsen MT

Kikkailtiin ja treenailtiin Jaskalla. Köysistö ykkösen kärki, jäsen AP, haeskelee paikkaa ständille. Köysistö kakkosen kakkonen lähestyy allekirjoittaneen juonimaa varmistuspaikkaa. Kuva: jäsen A

Olen syvästi pahoillani kohdasta. Siinä taisi hieman "tiputella" vettä päälle. Kuva: Lauha

Jos olette joskus miettineet, että mitä "luonnollisilla varmistaminen" tarkoittaa, niin tässäpä siitä oiva esimerkki. Kuva: Lauha

Etsi kuvasta maastoutunut, camoissa oleva kiipeilijä. Kuva: jäsen A

Yours truly. Kahtelen laavuperspektiivistä kun köysistö ykkönen ottaa Ruskeaa haltuun. Kuva: jäsen MT