Tarkoituksenani oli mökillä käydessäni Yllätys, Yllätys, hinkata vähän jääkamojen teriä. Oikeastaan tuunata ja tutustua itselle uusiin perheenjäseniin eli Black Diamondin Fusioneihin. Sain nämä hakut puolivahingossa selatessa Sloupin kamapörssiä ja huomasin aivan tuoreen ilmoituksen jääkamoista.
Tarkemmin ilmoitusta tarkastellessa havahduin, että Antti on myymässä jääkamojaan pois. Hetken miettiessäni tartuin tilaisuuten vaikka olo oli kuin haaskalinnulla. Ja toisessa lauseessa mietin, että mitä ihmettä teen toisella hakkuparilla, kun täällä idässä ei kerkeä kuluttaa edes nykyisiä Nomiceja. Rikkaalle kaikki on halpaa ja perseaukiselle kaikki kallista, jopa käytetyt hakut.. siitä huolimatta Sold.
Aloittelin viilausta varsin kuluneista teristä ja huomasin aikas nopeasti, että yövuorojen jälkeen ei oikein hinkuttaminen viilalla kiinnosta. Etsin käsiini vanhan tuttavani eli paineilmalla toimivan suorahiomakoneen ja siihen sopivan suorakaiteenmuotoisen kovapalaterän. Päällikkötason laite, joka tekee hallittua lastua eikä polta materiaalia kuten monet muut sähkökäyttöiset käsityökalut. Loppusilaus viilalla ja vesitahkolla.
Sipistelin alkuun Lauhalta saadun teräparin uuteen uskoon ja sen jälkeen en enää kuitenkaan, vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, koskenutkaan hakuissa kiinni oleviin teriin, vaan jätin niiden muodon odottelemaan parempia aikoja kylmiä.
 | ||||
| Ihan kiva |
Tuon nopeahkon hinkkauksen jälkeen kävin rannassa potkimassa koivuja ja tarkastelemassa niiden kuntoa, että oiskos siellä syksyksi polttopuuhommia. Lähempi katselmus osoitti, että neljästä koivusta kaksi oli varsin pehmoisia ja aivan kaatokunnossa. Jonkinmoisen intuition varassa olin pakannut autoon myös raudat, kengät ja kypärän. Ajattelin, että nautitaan nyt näistä kaatopuista muutenkin kuin vain polttopuiden merkeissä. Itseasiassa mielessäni on monesti pyörinyt ajatus pienestä hakkuhuukkailu puuhanurkasta ja sitä varten kaatanut joskun isohkon haavankin. Nyt se haapa oli kyllä taidettu tehdä polttopuiksi.
Jiirasin kengät pitkästä aikaa kireälle, latasin raudat kiinni kenkiin ja narautin hakut koivun kylkeen. Vaihdoin hakkuihin nuo jiiraamani terävät koukkunokkaiset terät ja yllätyin miten helposti ne upposivat hivenen pehmenneeseen koivuun ja jopa pitivät siinä. Vähän aikaa turatessa koivua ympäri tuli sellainen mukava fiilis siitä kun kädet pärähtää pitkästä aikaa kunnon hakkujäkityspumppiin! Siinäpä sitten laktaattia nieleskellessäni poljin vielä paikoillani.
Kaikesta älyttömyydestä huolimatta tuosta nopeasta sessiosta jäi mahtava fiilis ja sielu sai hetken rauhan itsensä riiputtamiseen liittyvistä mieliteoista. Luulen, että en ole noita koivuja kaatamassa ennen yöpakkasten alkua..