Kauden avaus on vihdoin takana. Hakkuilukauden siis. Sapeleiden kanssa heiluminen kun on kuitenkin se sydäntä lähinnä oleva kiipeilymuoto ainakin tässä vaiheessa. Tuota kaudenavausta kerkesi hypettää kyllä aika isoon ääneen viikkojen kuluessa, eikä sitä fiilistelyä latistanut edes synkentyvä sääennuste. Kelit eivät nyt oikein osuneet samaan linjaan reissun kanssa. Takana on takuulla surkein "sääikkuna" mitä tuolla on koskaan vietetty. Toisaalta, takana on melkein parasta kiipeilyä mitä olen hakut kädessä kiivennyt.
 |
| Riemun pystyy aistimaan tästä kuvasta. Kuva: jäsen A. |
Jotain todella jännää oli tapahtunut viime kauden jälkeen, kun pitkästä aikaa sai puristaa hakun kahvoja oikean paikan edessä. Ja se todella jännä oli pelkästään positiivista. Mie luulen, että sitä jotain voisi kuvata vaikka sanalla halu. En ole koskaan kiivennyt oikeastaan mitään samankaltaisella tunnelatauksella. Tai jos olen, niin se ei ole ollut näin vahva. Oli hämmentävää huomata alkuvaiheessa katsovansa putouksia täysin uusin silmin. "Hitto miten pelottava" kuului nyt "Hitto mie haluun tuonne!"
Revontuli näyttäytyi miule sellaisena putouksena mitä olin aiemmin katsonut vain kaihoten. Olin sen joskus jo liidannutkin, mutta paksun jään aikaan. Nirsompi jääpeite toi nousulle nätin sulan mielessäni. Ylempänä näin sivuun ajautuvan helpon exitin. Aiemmin mielessäni olisi kuulunut "pakko käyttää tuo pakoreitti". Nyt analysoin lähes pystyä lopetusta ja mielessä kuului "ettei vain tarvitsisi käyttää tuota pakoreittiä!".
 |
| Mie ja Reva. Reva ja mie. Kuva: jäsen A. |
Hämmennystä aiheutti myös tatsi hakkuihin. Ilmeisesti pari hermorataa on kasvanut käden ja hakun välille, tai sitten He ovat hyväksyneet miut paremmin kuin aiemmin. Aiemminhan miun piti mättää kuokka lähes kahvaa myöten jäähän ennenkuin luotin siihen. Nyt aluksi en edes huomannut asiaa ollenkaan, mutta tunsin heti svingin jälkeen pysyykö hakku aloillaan vai tarvitseeko sitä justeerata paremmin. Oli jotenkin hämmentävää huomata, että napautuksen jälkeen pystyin luottamaan hakkuun täysin.
 |
| Köysistön luottamus toisiinsa pitää olla järkkymättömässä kunnossa. Kuva: jäsen A. |
Nautin täysin siemauksin nousujen tuomista ajatuksista ja taisin jossain vaiheessa nauraa ääneenkin. Ainakin alhaalla odottelevalle Aalle piti jotain mölistä suupielet korvissa. Ilo oli korkealla ja taattua tyyppi I hauskaa. Lauantaisella vesisateella ei pääsääntöisesti ollut suuria vaikutuksia mielialaan, mutta aamuiset väännöt märkien kamojen päälle kiskomisessa olivat ikäviä. Se kun nyt vaan on yksinkertaisesti aika pe**että vetää märkiä ja kylmiä vaatteita päälle sen jälkeen kun on kuoriutunut pois lämpimästä makarista.
 |
| A lähdössä ekalle lämpälle Jaskalla. Verrattiin äskön tuota kuvaa vuoden takaisiin, niin jääpeitteen koko on oleellisesti ihan jotain muutatoista! |
 |
| Tuulentie. Mie tykkäsin kakkostella Aan perässä tätä nousua. Kivaa seikkailua. Seikkailu viimeisteltiin kävelemällä oletetun Revontulen kohdalle ylhäällä ja laskeuduttiin siitä alas. Ainut vaan että meni noin 50 m pitkäksi ja laskeuduttiin jonnekkin putikkoon. |