Väärin!
Tosin voihan se sitä ollakin, sitä en kiellä, vaikkakaan omaa postiosoitetta ei ole tarvinnut viime vuosina muuttaa kesäksi lähikalliolle. Henk. koht. olen kesällä oikeastaan keskittynyt vain itseni ja makkaran grillaamiseen sekä ajoittain hankaan eturauhastani maastopyörän satulaan.. joskus sitäkin ihan vain omaksi ilokseni. Rehellisesti sanoen "sulan ajan" kiipeilyt on keskittynyt lähinnä seuraavan talven unelmointiin ja säätiedotuksien kyttäämiseen, että joko ne yöpakkaset alkaa elokuussa.
Tilanne on alkanut hiljakseen muuttua normikiipeilyn suhteen positiivisemmaksi ja olen löytänyt lähiaikoina itseni useampaan kertaan joko köyden päästä tai boulderoimasta. Tosin kylläkin vain sisätiloissa, mutta kuitenkin kiipeämästä. Eli siis juuri sellaista toimintaa, mitä harrastetaan hotpantsit jalassa, mankkapussi roikkuen alaselässä ja voi keskittyä muuhunkin kuin vain kuorihousujen kahinaan. Jalassa kengät joiden pohjassa ei ole kuviota, mihin koiranpaska voisi tarttua. Valjaissa roikkuu pelkästään vain ajatus toppaamisesta eikä sellaista helvetin suurta nippua kiillotettuja, helevetin kalliita teräsputkia. Tosin kaikesta tuosta fiilistelystä huolimatta ajoittain päähäni hiipii ajatus, että jos lyön hakun tuosta vanerista läpi, niin olisiko se eliminaatti?
No niin, löysin itseni taas seinältä. Lauha sai minut helposti yli puhuttua (käytännössä kysymällä mukaan) lähtemään mukaan Kuopion kaupallisen kiipeilyskenen mekkaan eli VOEMAlle. Mukaan piti lähteä vielä yksi jantteri, mutta sairastumiset ei katso kalenteria. Itsellenihän tämä oli aivan puhdas tutustumisreissu, koska en ole tuolla aiemmin käynytkään, toisin kuin esimerkiksi Lauha, joka on tuolla jo vanha kävijä muutenkin kuin vain iältään.
 |
| Niin hyvää puuta. Kuva Lauha |
 |
| Lauha vääntää aina samassa nurkassa |
 |
| Väärät kengät. Kuva Lauha |
Yllätyin positiivisesti reissusta ja koko reissun aiheuttamista jälkifiiliksistä. Mukavia reittejä, hikisiä toppauksia, kahvia ja etenkin erään hyllyn päädyssä roikkuvat puuvartiset kumilenkkiruoskat saivat minuun lisää virtaa. Tuskin noita Bouldertools-nimellä kulkevia kapistuksia kovin moni on edes huomannut, saati sitten käyttänyt, koska eräskin rouva kysäisi, että onko sinulla noiden keppien kanssa heilumisessa jokin tavoite? Onneksi maltoin mieleni ja kieleni, enkä alkanut valistaa häntä jääkiipeilyn syvimmästä olemuksesta, mitä tuskin sisähallista löytyisikään. Joko kysyjä oli varsin tietämätön tästä taianomaiselta näyttävästä ja Manowarin kuuloisesta miekkailusta tai sitten omasta mielestäni täydellinen tekniikkani näytti ulkopuolisen silmiin enemmänkin säälittävältä, eikä siitä näytettäisi ainakaan kansallisbaletissa. Vähän myöhemmin itseäni kevyesti päähän tuolla kepillä kolautaneena luulen, että kyse oli kuitenkin siitä jälkimmäisestä vaihtoehdosta.
Voema oli rento kiipeilymesta ja hetkittäin tuli jopa ikävä sitä aikaa, kun etelässä asuessa tuli enemmän kiivettyä Tapanilassa ja Salmisaaressa. Voemalla oli tosiaan varsin herkullinen mahdollisuus päästä kokeilemaan noita Bouldertoolseja ja jäi sellainen fiilis, että pitää kokeilla joskus toisenkin kerran. Jos noilla alkaa rimpuilemaan enemmänkin, niin kypärä alkaa olla ehdoton. Yllättävän hyvin tuo ruoska pysyy otteissa kiinni, mutta sitten kun pito loppuu, niin tuo kapula kolahtaa herkästi otsaan. Pakko myöntää, että vaikka sisäkiipeilykin on mukavaa, niin kuitenkin nuo puukepit antoivat ajattelemisen aihetta niin paljon, että pitää varmaan tehdä samanlaiset tai ainakin virittää joku sovellus Nomicien terän paikalle.
Niin tai näin, hakkuhommiksihan se meni nytkin..
| |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti